See no evil, hear no evil, speak no evil.
Buddhalaisuudesta tuttu kolmen apinan viesti on tulkittu monin eri tavoin. Alun perin se on tarkoittanut sitä, että pahoissa asioissa ei kannata velloa. Toinen, myöhempi tulkinta puolestaan ehdottaa, että apinoiden käytös liittyykin kieltämiseen eli siihen, että emme suostu havaitsemaan ikäviä asioita ympärillämme. Molemmissa tulkinnoissa on viisautensa.
*
Uuden vuoden kynnyksellä on hyvä pysähtyä pohtimaan omaa toimintaa ja suunnitella muutosta, mikäli siihen kokee tarvetta. Oma tavoitteeni liittyy siihen, että lakkaan pyytelemästä anteeksi tekemisiäni. Minulla on paha tapa selitellä. Tiedättehän: ”No mä tein tämän demon nyt tosi nopeasti.” Tai. ”Se on nyt vielä aivan keskeneräinen ja lauloin flunssaisena.”
*
*
Epäilykset piinaavat minua varsinkin, kun omaa osaamista tulisi esitellä muille. Tiedän kyllä osaavani jotain, mutta samaan aikaan näen kaikki ne kymmenet asiat, joissa voisin olla vielä parempi. Vaikka etelä-pohjalaisena en ole pohjimmiltani nöyrä, pukeudun altavastaajan viittaan, enkä paukuttele henkseleitä. Salaa kuitenkin ajattelen tekemisistäni yleensä ihan hyvää.
*
Muusikoksi en kutsu itseäni vahingossakaan, laulajaksi vain olosuhteiden pakosta, koska olen tekemässä laulaja-lauluntekijämusiikkia. Mutta en sentään nyt laulaja ole. Vai olenko? Muusikkojen liiton jäsenenä tunnen itseni vähintäänkin vähän feikiksi ja luen jäsenlehteä ulkopuolisen silmin, vähän kuin olisin onnistunut luikahtamaan alaikäisenä baariin.
*
*
Mielessäni elää supermuusikon arkkityyppi. Kutsuttakoon häntä vaikka Leoksi. Leo on ultimaattisen lahjakas ja pystyy soittamaan mitä vain. Leo vartioi tekemisiäni. Mietin alitajuisesti, tykkäisiköhän Leo tästä biisistä ja arvostaisiko tätä sointukulkua. Mielessäni asuu kriitikko, joka on etäinen ja kylmä, mutta jonka pienintäkin huomionosoitusta palvon. Oikeastaan muiden kuin Leon mielipiteillä ei ole mitään merkitystä.
*
Siis hetkinen. Mitä tämä tarkoittaa? Kuvitteellinen tyyppi mielessäni on kriitikoiden kriitikko. Eihän siinä ole mitään tolkkua. Musiikissa kuitenkin on kyse muustakin kuin erikoisilla sointukuluilla kikkailusta. Joskus äärimmäisen teknisen taituruuden esittely ilman tunnelatausta voi olla, no, vähän tylsää. Itselleni musiikissa on aina kyse enemmän tunteesta kuin järjestä, kuuntelen sitten muiden musiikkia tai teen omaani.
*
*
Uuden vuoden projektini on heivata Leo. Haluan tehdä itseni näköistä musiikkia ilman ulkoa, tai Leon tapauksessa, sisältä tulevia ohjenuoria tai pakkoja. Aion lopettaa anteeksi pyytelemisen. Mitä anteeksi pyydettävää edes olisi? Että olen tehnyt parhaani?
*
Olisi aikamoinen paradoksi olla tässä hetkessä parempi kuin on. Se vaatisi vähintään Marty McFlyn DeLoreanin alle. Musiikissa hyväksi tai huonoksi luokittelu on muutoinkin varsin köyhä ja tarpeeton arviointiasteikko. Hylkään vanhat iänikuiset mittarit ja seuraan omaa pientä polkuani viidakossa. Kun Leo yrittää sanoa jotakin, teen kuten kolme viisasta apinaa.
*
HanHanin musablogi 